Syövän vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitoja käsittelevät kirjat ovat hyvin kiinnostavia, vaikka suhtaudunkin niihin suurella varauksella. Patrick Quillinin Beating Cancer with Nutrition löytyi puoli-ilmaiseksi alekorista, joten päätin ottaa riskin.
Aika monet vaihtoehtokirjathan haukkuvat esimerkiksi solunsalpaajat maan rakoon. Tämä kirja ei suhtaudu kemoterapiaan ja perinteisiin syöpähoitoihin kielteisesti, ainoastaan kriittisesti.
Kirjassa annetaan vinkkejä sekä varsinaisiin ravitsemukseen (=ruokavalioon) että lisäravinteisiin. Kaikkeen on lähdeviittaukset ja usein tutkimusten sisältöä vielä havainnollistetaan erilaisilla graafeilla ja käppyröillä. Tutkimusten laatua ei juuri analysoida, mutta mukana on esimerkiksi useita suomalaisyliopistoissa tehtyjä tutkimuksia.
Ruokavalio-ohjeet, joiden yhteydessä on myös paljon reseptejä ja esimerkkimenuja ovat varmaan monen makuun aika lepsuja, varmaan kelpaisivat useimmille valtavirrankin ravitsemusasiantuntijoille. Tarkoituksena on nimenomaan olla mieluummin vähän lepsu ja saada ihmiset noudattamaan ohjeita, kuin tehdä superdieetti, joka koetaan liian hankalaksi noudattaa.
Ruokavalion ytimessä ovat matala glykeeminen indeksi (=vältellään verensokerin heilahteluita aiheuttavia ruokia), teollisen ruoan välttäminen sekä rasvan kohtuullinen käyttö. Runsaasti ravinteita sisältäviä ruokia suositaan, mutta esimerkiksi marjoja ja lehtivihanneksia ei ohjeissa käytetä kovin paljoa eikä “superruoista” ole puhetta.
Omat ruokavaliovinkkinsä annetaan myös niille, joiden pääongelmana on syövän tai syöpähoitojen aiheuttama aliravitsemus. Silloin tärkeintä on saada paino nousuun – mutta sekin kannattaa tehdä runsasproteiinisesti eikä sokeria tulvivilla täydennysravinteilla.
Lisäravinteita suositellaan varsin paljon. Paino on nimenomaan sanalla “ravinteet”, sillä yrteistä sun muista puhutaan vähän. Suositellut annokset ovat konservatiivisia. Tarkoitus on käyttää laajaa valikoimaa eri ravinteita pienillä annoksilla ja saada siten synerginen vaikutus. Itse suosisin ennemmin muutamia ravinteita, joista on vahvinta näyttöä (kuten lipoiinihappo) ja niitä varmasti riittävillä annoksilla, ovathan kyseessä hyvin turvalliset aineet.
Vinkkejä annetaan myös syövän ja syöpähoitojen aiheuttamien oireiden ja sivuvaikutusten lievittämiseen.
Suurin osa kirjan tiedoista oli minulle tuttua, vaikka siinä olikin paljon uusia tutkimusviitteitä. Erityisen mielenkiintoisia olivat osiot jotka käsittelivät sitä, sopivatko antioksidantit yhdessä sytostaattien kanssa. Yleinen käsityshän on ollut, että sytot toimivat pro-oksidantteina, eli antioksidantit heikentäisivät niiden tehoa. Käytännön tutkimukset eivät kuitenkaan tätä käsitystä tue ja monet antioksidantit näyttävät vähentävän solunsalpaajien haittoja heikentämättä tehoa, joskus parantaenkin sitä.
Kirjan lopussa on pitkä lista suositelluista ravitsemukseen perehtyneistä lääkäreistä), mutta yhtään suomalaista lääkäriä siinä ei ole. (Neljästä hollantilaislääkäristä yhdellä olen käynyt ja toisen kanssa puhunut puhelimessa, en tosin syöpäasiosisa.) Kirjassa on mukana myös CD, jossa on kirjan tärkeimmät osat äänikirjana.
Kirja on selkeä ja helppolukuinen, vaikka ulkoasultaan (lähinnä grafiikat, leipätekstissä ei ole mitään kikkailuja) kyllä melkoisen karmea. Voisin suositella sitä syöpäpotilaille jotka haluavat käyttää ravitsemushoitoja yhdessä tavanomaisten hoitojen kanssa, vaikka aiheesta saattaa hyvinkin olla parempiakin – ja tuoreempia – kirjoja (tämä uusin laitos on vuodelta 2005).